Kuluneen vuoden tonkimista

Kantajamies

Facebook tarjoaa minulle henkilökohtaista palvelua: se lupaa muistella kulunutta vuotta puolestani. Muistini on hapertunut kuitenkin jo tarpeeksi, joten päätin virkistää sitä kaivelemalla kuluneen vuoden tapahtumia ihan itse. Yllättävän paljon näyttää tapahtuneen. Tällaista kaikkea talikko nosti esiin:

Vuoden vaihteessa luovutin niin & näin -lehden päätoimittajuuden Jaakko Beltille ja keskityin hoitamaan Eurooppalaisen filosofian seuran muita asioita toiminnanjohtajana. Kuten ennenkin, kirjamessuilla ja muissa tapahtumissa tuli päivystettyä kollegoiden kanssa enemmän kuin laki sallii. Vietimme myös viimeisen kerran toimituksen kesäjuhlia Lempäälässä – tämänkin velvoitteen päätin siirtää eteenpäin. Ihania muistoja jäi paljon, mutta uupumus iski. Toimitusvuoden kruunasi Eurooppalaisen filosofian seuralle myönnetty Tiedekustantajien liiton tunnustuspalkinto. Kiitoksia koko köörille.

Laajensimme vaimon kanssa edelleen puutarhaamme Lempäälässä. Kasvuolot olivat ihanteelliset, ja tänä vuonna tulikin poikkeuksellisen hyvä sato. Parsamaalta saatiin ensimmäinen kunnon sato, parisensataa vartta. Seurasin puutarhamme kehitystä 350 valokuvan sarjalla, jota julkaisin facebook-sivuillani. Kuvasarjaa seurasi yli 250 ihmistä, ja kuulemma sain innostettua useamman ihmisen puutarhanhoitoon tai laajentamaan kasvivalikoimaansa. Kirjoitin vuoden aikana suuren joukon puutarhanhoitoa ja ruokaa koskevia kirjoituksia Sylvi-verkkolehteen. Kuten listasta näkyy, liityin samalla kasvisruokakolumnin “Hyvä kurkku” kirjoittajakaartiin. Messu- ja luentoreissuilla tulee syötyä ulkona paljon, ja näin sain hyvän tekosyyn etsiä yhä uusia ruokapaikkoja. Vuoden tärkeimpiä ravintolauutuuksia olivat Tampereella Bengol Curry, Turussa Chantico ja Pizzarium sekä Helsingissä Kombo ja West Lake Tea House (kaikista löytyy kirjoitus yo. linkin takaa). Sivupersoonani Judgemental Chef jatkoi ruokamaailman vääryyksien ja mielipuolisuuksien paljastuksia facebookissa ja lupaa jatkaa sitä ensi vuonna – ehkä omalla foorumillaan, sillä hän ei haluaisi olla missään tekemisissä tällaisen liian myönteisen humanistipellen kanssa.

Kirjani Niukkuuden maailmassa valmistui tietysti tänä vuonna. Suuri kiitos työn rahoittajille, useille käsikirjoitusta kommentoineille ystäville sekä kustannustoimittajalleni Tapani Kilpeläiselle. Kirja oli myöhästyä aikataulusta, sillä sairastuin toukokuussa kirjoitustyön viime hetkillä pahasti ja olin pari viikkoa pois pelistä. En pystynyt puhumaan lainkaan viikkoon keuhkoputkentulehduksen takia. Kun viimein toivuin, tauti vei vaimolta äänen viikoksi. Melkoisen äänetön kevät siis. Tapanin ansiosta saimme kuitenkin kirjan hyvissä ajoin messuille. Niukkuuden maailmassa on saanut hyvän vastaanoton, tähän mennessä toistakymmentä kiittävää arviota. Olen myös päässyt luennoimaan kirjan teemojen pohjalta ahkerasti, muun muassa Sosiaalifoorumissa, Helsingin kesäyliopistossa, Kuvataideakatemiassa, Teatterikorkeakoulussa, Jyväskylän yliopistossa, Turun kirjakahvilassa, Varjokirjamessuilla ja Hämeenlinnan Perjantaiparlamentissa. Syksyn hienoin ja työläin komennus oli kirjan teemoja syventänyt luentokurssi Tampereen yliopistossa – kiitokset kaikille opiskelijoille! Kurssi oli oiva tilaisuus syventää omaa ajattelua. Vuoden aikana tuli luennoitua muutenkin. Huippukohtia olivat Tolkien-paneeli Vanhan kirjallisuuden päivien alla Sastamalassa sekä itsenäisyyspäivän kutsuvieraspuhe Sampolassa Tampereella. Varmasti yhtä sujuva puhuja kuin Bertie Wooster.

Kirjan kirjoittamisen ja Sylvi-tekstien lisäsi vuosi oli muutenkin melko tuottelias. Kirjoitukseni luokka- ja moraalipolitiikasta, taiteesta ja demokratiasta sekä julkisen keskustelun luonteesta levisivät yllättävän laajalle. Kirjoitin myös Sami Syrjämäen kanssa filosofiasta ja julkisesta toiminnasta, käänsin Kenan Malikin hienon kirjoituksen rotukeskustelusta ja tulipa kirjoitettua elokuvaesseekin. Yksi vuoden hienoimpia asioita oli Neil Hardwickin haastattelu Voima-lehteen. Kiitos Neilille kiintoisasta keskustelusta! Tietysti vuoden aikana sain auki myös nämä kotisivut, mikä mahdollisti monien aiemmin verkossa julkaisemattomien kirjoitusten julkaisemisen, esimerkiksi kirjoitukseni inhimillisistä identiteeteistä ja kaikenlaista muuta.

Vuoden antoisimpia lukukokemuksia oli Andrew Robertsin Storm of War, loistava toisen maailmansodan historiikki. Kulttuuri-sarjan luoja Iain Banks kuoli yllättäen. Vaikka hänen viimeiset kirjansa eivät yltäneet aiempien tasolle, päätin palata vuoden lopussa kolmen viimeisen Kulttuuri-kirjan pariin ja luonnostelen parhaillaan niiden ydinteemoja käsittelevää artikkelia. Kuuntelen nykyään aivan liian vähän musiikkia, mutta vuoden aikana pari kokemusta oli ylitse muiden: Ville Leinosen Camp Crystal Lake sekä Risto Ylihärsilän Risto: II. Vuoden aikana minusta tuli myös lopullisesti Doctor Who -höyrypää, etenkin kun ystäväni Tuomas lainasi minulle 60- ja 70-lukujen jaksoja, että pääsin alkulähtelle hörppimään.

Liityin Suomen punaisen ristin toimintaan vapaaehtoisena ja aloin kouluttautumaan ensiapupäivystäjäksi. Ensi vuonna saan toivottavasti päivystäjän pätevyyden ja pääsen hankkimaan jatkokoulutusta. Tämä harrastus on ollut vastapainoa kaikelle iänikuiselle kulttuuritoiminnalle ja yhteiskunnalliselle paasaukselle. On myös hyvä sekä huomata oppivansa jotain uutta että tajuta oma osaamattomuutensa. Näissä merkeissä olen myös käynyt opistokursseilla opiskelemassa italiaa – erittäin hitaasti ja epävarmasti. Kielen oppiminen näin pitkän tauon jälkeen on pirullisen vaikeaa, etenkin kun kieltä ei pääse käyttämään. Bo Hängströmin sarja Solens mat on sentään lievittänyt pahinta Italia-ikävää. Se myös osoittaa, että yllättävän pienellä määrällä perusfraaseja sekä käsien heiluttelulla ja ruuan ja juoman ylistyksellä näyttää pärjäävän. Essatto, essatto.

Vuoden aikana näin paljon rakkaita ystäviäni. Sanna ja Lasse viettivät Hulaudessa unohtumattomat päivät, joiden aikana tartutin heihin Settlers of Catan -kuumeen. Kimbleä pelattiin tietysti edelleen. Turussa näin Mikin ja Mirkan pitkästä aikaa, messureissulla vietin aikaa Manun seurassa, Maura ja Karry olivat hyvää ruoka- ja ruokahöpötysseuraa kuten aina, Karelin kanssa ehdimme jutella vuosien tauon jälkeen kunnolla, ja Matin ja Hannan luonakin ehdin käydä syömässä “vihreää pastaa” kymmenen vuoden tauon jälkeen. Rakkaiden Antin ja Miian kanssa vietimme hienon Berliini-reissun, jonka aikana tietysti tuli syötyä paljon (ja tästä tuli tietysti kirjoitettua Sylvissä sekä “salaisessa” paheessani Tripadvisorissa.)

Kolmas vuotemme Lempäälässä on sujunut hyvin. Muutto lapsuuden maisemiin, lähelle Hulauden viljelyksiä mutta kuitenkin vain kymmenen minuutin junamatkan päähän Tampereen keskustasta oli parhaimpia elämämme ratkaisuja. Olen onnellinen Lempäälässä.

Vuoteen on toki mahtunut myös surua. Tätä kirjoittaessa olen lähdössä rakkaan ystävämme Elinan hautajaisiin. Vielä on mahdotonta ymmärtää ja uskoa, että emme enää koskaan pääse höpöttämään puutarhanhoidosta hänen palstallaan. Ehkä kevät vasta tuo surun kunnolla lähelle. Surua olisi voinut kuitenkin olla enemmänkin, sillä kaksi läheistä ja rakasta ihmistä sairasti vakavasti. Kummatkin kuitenkin toipuivat, mitä emme olleet uskaltaneet edes toivoa.

Ensi vuonna jatkan mitäs muuta kuin kirjoittamista ja puutarhanhoitoa. Tammikuussa voi jo alkaa tutkia siemenluetteloita ja nähdä unia kompostin kääntämisestä. On myös kiinnostavaa nähdä, miten viljelylaatikoihin rakennettu kompostipitoinen maa on alkanut työstää ruoho- ja lehtikatetta. Ystävämme Make opetti meille jyrsimen sielunelämää, joten toivottavasti kevättyöt sujuvat vähemmillä kiroiluilla. Rakas ja jo yli 25 vuotta kestänyt roolipeliharrastukseni jatkuu tietysti rakkaiden ystävien kanssa. Lupaan kirjoittaa myös jatkossa ruuasta, puutarhasta ja syömisestä Sylviin.

Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut Wihurin säätiöltä ja Tietokirjailijoiden liitolta rahoituksen seuraavaan kirjaani Paljon liikkuvia osia. Se käsittelee huonoja yleistyksiä, ajattelua yksipuolistavia vastakkainasetteluita sekä koko henkistä kulttuuria näivettäviä retorisia taipumuksia. Jatkan tietysti myös luonnonresurssien teemasta kirjoittamista ja puhumista. Olen sopinut luentoreissuista Otavan opistolle, Tampereen yliopistoon, Porin filosofisen seuran vieraaksi sekä Jyväskylään rakkaaseen Vakiopaineeseen. Ja kuten pätkätyöläisyyteen kuuluu, etsin samalla jatkuvasti rahoitusta tuleville kirjoille.

Kiitoksia kaikille hyvästä vuodesta. It was a very good year.

 

 



1 thought on “Kuluneen vuoden tonkimista

  1. Pingback: Menneiden kaivelua – vuosi 2014 | Ville Lähde

Leave a Reply

Your email address will not be published.