Hetken hengähdystauko – mitä seuraavaksi?

Näillä näkymin vuoden viimeiset luennot ja kulkukauppiaan reissut on hoidettu, ja nyt on aikaa hengähtää hetkisen. Pari pientä tekstiä olen vielä luvannut kirjoittaa ennen vuoden loppua, ja niin & näin -vapaaehtoistyö vaatii tavalliseen tapaan oman osansa, mutta onneksi osasin sanoa tarpeeksi monta kertaa “ei” uusille hommille.

Niukkuuden maailmassa ilmestyi lokakuussa, ja olen ollut yllättynyt ja iloinen sen saamasta vastaanotosta. Olen päässyt luennoimaan ja keskustelemaan kirjan teemoista monissa eri paikoissa. Kuten kirjassa totesinkin, tietoteos itsessään ei ole kovin merkittävä teko, vaan sen tekee merkittäväksi vasta sen väitteiden esittäminen yhä uudestaan, keskustelu, väittely, vakuuttaminen, neuvottelu – tekstin eläväksi tekeminen. Ylipäätään kirjan merkitys löytyy vasta lukijoista ja kirjan vaikutuksesta. Kirjoittajien ei liioin ole mitään järkeä kantaa huolta “alkuperäisen sanoman” muuttumisesta, koska tällainen tulkinnallisuus kuuluu ihmisyyteen. Kirjan vaikutuksia ei voi hallita eikä ennakoida, ja hyvä näin. Ei ole mitään syytä olettaa, että kirjoittajalla itsellään on paras ajatus siitä, mikä kirjassa oli tärkeää ja säilymisen arvoista.

Kaikki tämä kuitenkin vaatii, että kirjaa luetaan. Aktiivisinkin reissaava kirjailija tavoittaa kuitenkin aina suht pienen joukon ihmisiä verrattuna siihen pääosaan lukijoista, jotka päätyvät tarttumaan kirjaan kirjakaupassa tai kirjastossa. Siksi pienkustantajille, joiden on hyvin vaikea saada kirjojaan liikkeelle ikään kuin omalla painollaan, kirja-arviot ja muu julkinen keskustelu ovat mitä tärkeimpiä. Ne eivät takaa mitään – näkyvän julkisen keskustelun kohteeksi joutunut tiedekirja voi silti painua pian unoholaan, ja lukijamäärä voi jäädä pieneksi. Aamutelevisio ei kerro siitä, lukeeko kirjaa kukaan, ja lukeminen on kirjan olemassaolon tarkoitus. Tätä pienkustantamisen alkemiaa olemme tuskailleet pienkustantajakollegoiden kanssa vuosia toimiessani niin & näin -kirjasarjan ja Vastapainon kanssa.

Aika näyttää, löytääkö Niukkuuden maailmassa lukijansa siinä lyhyessä ajassa, jossa sille on tilaa kirjakauppojen hyllyllä niiden nopeassa kierrossa. Arvioita on ilmestynyt mukavasti, ja niitä on tuloillaan melko liuta. (Mikäli törmäätte kirjan arvioihin, olen kiitollinen jos ilmoitatte niistä minulle sähköpostilla. Vaikka niin & näin -porukka seuraakin kirjoistamme tehtyjä arvioita silmä kovana, kaikkia ei koskaan huomata.)

Itse tietysti jatkan reissaamista ja kirjan aiheista luennointia. Keväällä luennoin kirjan teemoista Tampereen yliopistolla laajalla “Toiminta, tulkinta ja tieto”-kurssilla 24.2. Vierailen puhumassa kirjasta myös 5.3. Jyväskylässä rakkaassa Vakiopaineessa sekä Porissa paikallisen filosofisen seuran vieraana 6.3. Kerron näistä reissuista lähempänä lisää näillä sivuilla ja facebookissa, ja lisääkin reissuja siunaantunee. Vuoden ensimmäinen niin & näin -lehden ja -kirjasarjan myyntitilaisuus on jo tammikuussa, Educa-messut Pasilan messukeskuksessa 24.-25.1.

Mitä seuraavaksi? Tammikuussa aloitan uuden kirjani Paljon liikkuvia osia kirjoittamista. Kiitos Wihurin säätiön, pystyn keskittymään kirjoittamistyöhön rauhassa kevään ja kesän ajan, mutta etsin vielä lisärahoitusta käsikirjoituksen viimeistelyyn ja toimittamiseen julkaisukuntoon. Palaan kirjan aiheisiin tässä blogissa varmasti vielä monta kertaa, mutta kirjan perusajatus on pähkinänkuoressa helppojen yleistysten, kärjistysten ja vastakkainasetteluiden kritiikki. Nykyään näitä pidetään taitavan ja keskustelua herättävän retoriikan olennaisina piirteinä. Tällöin kuitenkin keskustelusta tulee itseisarvo, eikä pohdita sitä, mistä keskustellaan ja miten. Keskustelu voi myös tyhmistää ajattelua ja heikentää ymmärrystämme maailman laidasta. Monimutkaisessa maailmassa, jossa on paljon liikkuvia osia, tarvitaan toisenlaista retoriikkaa. Olen siis väitöskirjani Rousseau’s Rhetoric of ‘Nature’ jäljillä siinä mielessä, että retoriikka ei ole pelkkä väline, vaan sillä on yhteys ajattelun sisältöön.

Onneksi elämässä on myös muuta kuin kirjoittamista, luennoimista ja lukemista. Odotan jo malttamattomana puutarhakauden alkamista. Kuluneen vuoden olen seurannut puutarhatöiden etenemistä ja kasvien kasvua facebookissa julkaisemassani kuvasarjassa, jolla on ollut ilahduttavan suuri määrä seuraajia. Ensi vuonna en lähde uudestaan moiseen projektiin, mutta kirjoitan varmasti aiheesta vapaaehtoisvoimin tehdyssä Sylvi-lehdessä. Valmistelen myös tulevaa puutarha-aiheista kirjaa. Filosofithan ovat kirjoittaneet puutarhoista, joskus myötähäpeällisestikin, kautta filosofian historian. Mielessäni on puutarhakirja, joka kyselee myös sen perään, mitä oikeastaan puutarhassa voidaan ja ennen kaikkea ei voida oppia. Milloin henkilökohtaisesta kokemuksesta tehdyt yleistykset menevät pieleen? Miten yleisluontoinen luontoromantiikka voi peittää sellaisia arkisia oppeja, joita voi saada vaikka kitkemisestä tai kompostin kääntämisestä? Puutarhurifilosofien tulee myös muistaa, että he ovat harvoin oikeasti ruokkimassa ketään. Eivätkä he oikeasti viljele – puutarhaharrastus ja elääkseen ruuan kasvattaminen ovat eri asioita, jo aineellisissa mittasuhteissaan, elämänrytmistä puhumattakaan.

Kuluneena vuonna aloitin myös uuden harrastuksen, SPR:n vapaaehtoisen ensiaputoiminnan. Olen tietysti vielä epävarma aloittelija, ja vie paljon aikaa ja vaivaa, että opin ensiapupäivystyksessä vaadittavia taitoja. Eikä mikään takaa, että minulla on henkiset rahkeet tällaiseen työhön. Ensiaputaidot ovat muutenkin omituinen osaamisen alue: jos niitä ei opiskele työkseen, toivoo joutuvansa käyttämään niitä mahdollisimman vähän. Vaikka käytännön kautta oppiminen on kaikessa välttämätöntä, toivon oppivani tärkeimmät asiat toisten vapaaehtoisten kanssa harjoitellessa. Joka tapauksessa kevään aikana toivon ansaitsevani kannukseni eli saavani päivystäjän pätevyyden.

Työ rakkaassa niin & näin -yhteisössä jatkuu tietysti. niin & näin -lehti viettää huhtikuussa 20-vuotisjuhliaan, jota juhlimme hienoissa puitteissa. Juhlan kunniaksi niin & näin julkaisee muhkean juhlanumeron, jossa käsitellään peruskysymyksiä: Mitä on filosofia, ja miksi filosofiaa pitää tehdä? (Tai miksi sitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä tietyllä tavalla?) Luvassa on moniääninen numero tuttuun niin & näin -tyyliin.

Kiitoksia ystäville, tuttaville, tovereille, kollegoille, lukijoille, kyselijöille, haastattelijoille ja tietysti työni tukijoille hyvästä vuodesta. Ja kiitoksia tietysti rakkaalle vaimolle,  aina ja kaikesta.



Leave a Reply

Your email address will not be published.