Kirjoitin BIOS-tutkimusyksikön blogiin työmme pohjalta laajan katsauksen “Maailman aineksen käyttö kasvaa kasvamistaan – minne ja kenelle luonnonvarat virtaavat?” Luonnonvarojen kulutus kasvaa edelleen, ja kasvuvauhti on kiihtynyt viime vuosikymmeninä. Osaksi tämä johtuu siitä, että nopea väestönkasu jatkuu joillain maailman alueilla, sekä siitä, että elintason noustessa rakennetaan raskasta ja luonnonvaroja vaativaa perusinfrastuktuuria. Toinen puoli tätä ilmiötä on, että vauraat maat ovat “ulkoistaneet” suuren osan kulutuksestaan muualle maailmaan – ja samalla säästyneet monilta luonnonvarojen oton ja jalostuksen aiheuttamilta ympäristöongelmilta. Kansainvälinen kauppa on kasvanut luonnonvarojen ottoa nopeammin. Kun katsotaan tuotteiden valmistukseen kuluvia luonnonvarojen “piilovirtoja”, vauraat maat ovat nettotuojia. Kaikesta maailman luonnonvarojen kulutuksesta 40% kuluu näihin piilovirtoihin.

Vauraissa ja teknologisesti edistyneimmissäkään maissa ei ole käynnissä lainomaista kehitystä kohti aineetonta taloutta. Globaalisti luonnonvarojen kulutus kasvaa, ja puhe ”kehittyneiden” maiden irtikytkennästä osoittautuu vähintään ongelmalliseksi tai suorastaan harhaksi, kun otetaan huomioon kulutuksen ja ympäristövaikutusten ulkoistaminen – joka on huomattavasti näkyviä kauppatavaroita mittavampaa.

Materiaalisen irtikytkennän sijaan käynnissä on yhä tiiviimpi kytkeytyminen, joka vaurioittaa yhteiskuntien elossapysymisen edellytyksiä kohtalokkaasti – lukemattomien ei-inhimillisten olioiden omaleimaisista maailmoista puhumattakaan.