Maaseudun tulevaisuus julkaisi 23.8. Esko Valtaojan haastattelun, jossa hän kommentoi muun muassa ympäristöongelmia ja ruoantuotannon tulevaisuutta.

“Lyhyellä ajanjaksolla ne asiat, joista olemme nyt huolissamme, ovat sadan tai tuhannen vuoden päästä vain huvittavia. Esimerkiksi ympäristöongelmat ovat ohimeneviä ja pieni ongelmia, ja ne ovat täysin ratkaistavissa”

Kirjoitus herätti paljon keskustelua, ja Maaseudun tulevaisuus otti yhteyttä BIOS-tutkimuskeskukseen pyytääkseen kommentteja näihin näkemyksiin. Vastaukseni julkaisiin lehden sivuilla 24.8.

“On vastuutonta sanoa, että ongelmat ovat pieniä ja ohimeneviä. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa kuin globaali ilmastonmuutos. Ei voi sanoa, että tällaista on aiemminkin ratkaistu, sillä tämä on ainutlaatuinen haaste. Ratkaisut joko löydetään, ja ihmiskulttuurit jatkavat kehittymistään, tai ongelmia ei ratkaista, jolloin edessä on huomattavasti nykyistä köyhempi ja ankeampi tulevaisuus.”

Kommentoin jo viime vuoden joulukuussa Turun Sanomissa Valtaojan vastaavia näkemyksiä:

“Eriarvoisessa maailmassa tarvitaan yksille lisää aineellista hyvinvointia, ja toisilla lienee varaa luopuakin jostain. Tämä vaatii etenkin ruoan tuottamisen, asumisen ja liikkumisen tapojen muutoksia – ja uusien keinojen kehittämiseen tarvitaan tiedettä. Tutkimuksen virheellinen käyttö tuskin lisää uskoa tieteen mahdollisuuksiin. Nykymaailman olennainen piirre on, että kehitys vie yhtaikaa hyvään ja huonoon suuntaan, ja näiden välisen yhteyden ymmärtäminen on elintärkeää.”

Helsingin Sanomat haastateli minua 17.8. Pentti Linkolan väestönäkemyksistä. Kirjoitin niistä taannoin pitkästi BIOS-tutkimusyksikön blogiin. Haastattelussa käsiteltiin myös vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassa Linkolan ajamana esittämääni kritiikkiä sitä kohtaan, miten Linkolan kanssa on helppo olla samaa mieltä:

Näin he voivat olla hänen kanssaan periaatteessa samaa mieltä ja vain pyöritellä päätään sille, miten huonossa kunnossa maailma on. On liian helppo sanoa, että ’Linkola on periaatteessa oikeassa, mutta eihän sitä oikeasti voi toteuttaa.’

Elonkehä-lehti julkaisi haastattelun jälkeen kustantajan luvalla uudelleen vuoden 2008 kirjoitukseni “Toisinajattelun tuttuus“:

Mutta jokainen kuvaus, joka ottaa näin valtavan mittakaavan haltuun, on väistämättä sokea yksityiskohdille. Tuhon maailmanhistoriassa katoavat näkymättömiin jokaiset ihmistoiminnan ja ei-inhimillisen toiminnan rikastavat yhteiselot, toipuminen ja sopeutuminen moninaisissa muodoissaan. Näky, joka tiivistää maailmanhistorian ”ihmiseksi” ja ”luonnoksi”, häivyttää ihmisyhteisöjen kirjon ja niiden epätasaiset suhteet. Se on väistämättä myös sokea luonnon moninaisuudelle. Historiassa yksityiskohdat eivät ole sivuseikkoja.

Voivatko ympäristö- ja resurssiongelmat lisätä konflikteja ja muuttoliikettä? Mitä tapahtuu, jos ympäristöongelmista tulee turvallisuuskysymys? Jotkut ovat sitä mieltä, että ne vetäytyvät silloin demokraattisen politiikan tuolle puolen. Toiset näkevät mahdollisuuden laajentaa turvallisuusnäkemyksiä sotilaallisista kysymyksistä arkiseen turvallisuuteen, tasa-arvoon ja yhteisöjen elinkelpoisuuteen. Mutta ketä ja mitä oikeastaan halutaan turvata? Näitä kysymyksiä käsittelen BIOS-blogin tuoreessa kirjoituksessa.

Vaikka turvallistamisen kriitikoiden huoli demokratian rapautumisesta, liian kapean turvallisuusnäkökulman ylivallasta ja viholliskuvien luomisesta on tärkeää, on aivan yhtä olennaista muistaa, että heidän peräänkuuluttamansa ”normaali politiikka” osallistuu tällä hetkellä turvattomuuden tuottamiseen. Tämäkin on keskeinen perustelu sille, että turvallisuusajattelun horisonttia on pakko laajentaa.