Siinä se on.

“Filosofit ovat perinteisesti puhuneet paljon puutarhanhoidosta. Enemmän kuin elävistä ja kuhisevista puutarhoista he kuitenkin tahtovat puhua mielikuviensa tarhoista, joihin he voivat heijastaa ihanteitaan ja joita he voivat käyttää välineenä yhteiskuntakritiikkiin. Puutarha on pienoismaailma, jota filosofi voi hallita. Minulle puutarha on sen sijaan ennen kaikkea osoittanut omaa vaillinaisuuttani.”

Puutarhakirjaa odotellessa aimo annos tieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua ja kiistaa. Kiitoksia Yrjö ja Marketta, Sami, Mikko ja monet muut. Kiitoksia Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Tietokirjailijat ry sekä Taiteen edistämiskeskus. Sekä kiitoksia tietysti Marjaana, isä ja äiti, Hillevi ja Jukka sekä Helmi-Orvokki, jotka opettivat minua astelemaan harkitsevammin kaikenlaisissa puutarhoissa.