Voima pyysi minulta tuoreen kirja-arvionsa yhteyteen näkemyksiä siitä, miten voidaan kulkea eteenpäin niukkuuden maailmassa. Niukkuus on jossain muodossa väistämättä edessä, mutta vasta poliittinen, taloudellinen, tieteellinen ja tuotannollinen toiminta, ja ylipäätään yhteiskuntien arjen järjestäminen, muokkaavat sen kouriintuntuvan niukkuuden maailman, jossa joudumme elämään tai saamme elää.

Niukkuus voi tuoda mukanaan kurjuutta ja kiistaa, mutta yhtä hyvin on mahdollisuudet sopeutumiskyvyn ja inhimillisen luovuuden parantamiseen sekä uudenlaiseen näkemykseen siitä, mihin turvallisuus ja elämän ennustettavuus voi nojata. Kaikki ei ole kiinni meistä, koska ihmiskunta on liian suuri, moninainen ja epätasa-arvoinen muodostaakseen “meitä” noin vain. Kaikki ei ole myöskään kiinni meistä, koska luonto osallistuu muuttumalla itse, reagoimalla, kukoistamalla ja tuhoutumalla. Tulevaisuus on silti tekemisen tulosta, ei lainomaisen kehityksen päässä.

Tärkeitä askeleita on tietysti paljon enemmän kuin nuo luonnostelemani, ja varmasti tärkeämpiäkin. Mutta rustatessani kymmenen askelen listaa vakuutuin entistä enemmän siitä, että niukkuuden maailman aineellisia kysymyksiä ei päästä käsittelemään kunnolla ellei politiikan ja talouden suhdetta saada mullistettua. Jos talousajattelun valtavirta voi määritellä rauhassa realiteetit ja poliittisen maailmankuvan perusteet ottamatta huomioon elämän aineellisia edellytyksiä, poliittinen toiminta jää tempoiluksi harhakuvien keskellä.

Kymmenen askelen listan voi ladata tämän kirja-arvion lopusta.