Kirjoitukseni väestönkasvusta ja syntyvyydestä vauraissa maissa

Viime vuonna kirjoitin BIOS-tutkimusyksikön blogiin esseen “Väestönkasvun perusasiat haltuun“. Sittemmin olen törmännyt kuitenkin niin hämmentäviin harhaluuloihin väestönkasvusta, että minun oli pakko palata asiaan uudessa kirjoituksessa “Lähteekö syntyvyys uuteen nousuun vauraissa maissa? Ei siltä näytä.” Samalla tulin tutustuneeksi kiinnostaviin uusiin väestötutkimuksen suuntauksiin, joiden viestin jotkut ovat onnistuneet ymmärtämään täysin väärin.

“Väestötutkimuksen vakiintunut näkemys on, että syntyvyys laskee hyvinvoinnin kasvun mukana. Väestönkasvu siis hidastuu ja taittuu, kun ihmiset saavuttavat kunnollisen ruokaturvan, pääsevät äärimmäisestä köyhyydestä, saavat koulutusta, naisten oikeudet edistyvät ja yhteiskunnat muuttuvat vakaammiksi. Historiallisesti tällainen kehitys onkin johtanut syntyvyyden voimakkaaseen laskuun, ja vaurastumisen myötä syntyvyys voi olla kuolleisuutta vähäisempää. Uusi väestötutkimus kuitenkin osoittaa, että kaikkein vauraimmissa maissa syntyvyyden lasku on pysähtynyt viime vuosikymmeninä, ja joissain maissa syntyvyys on kääntynyt jopa nousuun. Jotkut intoutuvat väittämään, että tämä vie syntyvyydestä johtuvaan väestönkasvuun myös vauraissa maissa. Tämä on harhakäsitys, sillä tutkimus ei tue tätä väitettä.”

Kirjoitan myös maahanmuutosta ja siitä, miten sen ja väestökysymysten suhteen ymmärtäminen tuntuu olevan käsittämättömän vaikeaa monille:

“Ensinnäkin: muuttoliike ei tee lisää ihmisiä vaan siirtää heitä paikasta toiseen. Niin hassulta kuin se tuntuu, tämä asia unohtuu usein. On kyllä totta, että mikäli ihmisiä muuttaa korkean syntyvyyden alueilta matalan syntyvyyden alueille, vastaanottajamaan hedelmällisyysaste voi nousta väliaikaisesti – riippuen tietysti siitä, kuinka suuri ero maiden välillä on, miten suuri on maahanmuuttajien osuus ja ennen kaikkea siitä, millaiseen yhteiskuntaan he saapuvat. Ydinkysymys on: pysyykö syntyvyys näissä väestöryhmissä korkealla? Tällöin ollaan tekemisissä aivan samojen kysymysten kanssa kuin väestönkasvussa ylipäätään: tuetaanko naisten oikeuksia ja valtaistumista, onko pääsyä koulutukseen ja työelämään, annetaanko ihmisille vakaan ja turvallisen elämän mahdollisuudet? Päädytäänkö korkeisiin etnisiin raja-aitoihin ja vieraantumiseen, vai sopeutuvatko tulijat yhteiskuntaan ja muu yhteiskunta heihin?”

Lopuksi palaan vanhaan aiheeseen, koska yksinkertaistavat vastakkainasettelut ovat väestökeskustelussa tuskaisen sitkeitä:

“Olennaisin kysymys on kuitenkin se, saadaanko väestönkasvu taittumaan kaikkialla maailmassa ja pystyvätkö yhteiskunnat muuttamaan elintapojaan niin, että pahimmat ympäristömuutokset voidaan välttää. Näitä päämääriä on mahdotonta saavuttaa, jos niiden toteuttamista ei mietitä yhtaikaa ja toisiaan tukien.”

BIOS-tutkimusyksikön tuotantoa voi seurata myös Facebook-sivullamme ja etenkin kirjautumalla uutiskirjeemme vastaanottajaksi!

 



Leave a Reply

Your email address will not be published.