BIOS-tutkimusyksikön tuoreet artikkelit ‘irtikytkennän’ käsitteestä

Kun ympäristökeskustelussa puhutaan “irtikytkennästä” (decoupling), viitataan ajatukseen, jonka mukaan taloudellinen kasvu olisi irrotettavissa ympäristökuormituksen kasvusta. Taloudellista kasvua tarkastellaan käytännössä aina BKT-lukuina, ja yhtälön toisena puolena ovat usein ilmastopäästöt. Mutta jos halutaan saada parempaa kuvaa ympäristökuormituksen kehityksestä, ilmastopäästöjen lisksi täytyisi ottaa huomioon myös muita ympäristökuormituksen muotoja – ja näitä kaikkia ajaa ennen kaikkea luonnonvarojen kulutuksen kasvu. Kuten aiemmassa suomenkielisessä tutkimusartikkelissamme “Onnistunut irtikytkentä Suomessa?” totesimme, asiaa tulisi tarkastella nimen omaan luonnonvarojen kulutuksen kasvun näkökulmasta. Se on ainoa lainkaan toimiva “sijaismuuttuja” ympäristöongelmien moneudelle. (Tässä tiiviimpi esitys artikkelin tuloksista.)

Kesän aikana ilmestyi kaksi BIOS-tutkimusyksikön laatimaa englanninkielistä tieteellistä artikkelia aiheesta. Ensimmäinen, “Raising the bar: on the type, size and timeline of a ‘successful’ decoupling“, esittää edellä mainitun suomenkielisen artikkelin tuloksia laajemmassa perspektiivissä:

“Decoupling environmental ‘bads’ from economic ‘goods’ is a key part of policies such as green growth and circular economy that see economic growth as desirable or necessary, and also see that current use of natural resources and its environmental impacts is unsustainable. We estimate what a ‘successful decoupling’ (2% annual GDP growth and a decline in resource use by 2050 to a level that could be sustainable and compatible with a maximum 2°C global warming) would mean in terms of its type, timeline and size. Compared to 2017, ‘successful’ decoupling has to result in 2.6 times more GDP out of every ton of material use, including in-use material stocks. There are no realistic scenarios for such an increase in resource productivity.

Toinen artikkeli “Decoupling for ecological sustainability: A categorisation and review of research literature” käy läpi asiaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta ja toteaa, että näyttöä tarpeeksi nopeasta ja laajasta luonnonvarojen kulutusta koskevasta irtikytkennästä ei ole.

“The idea of decoupling “environmental bads” from “economic goods” has been proposed as a path towards sustainability by organizations such as the OECD and UN. Scientific consensus reports on environmental impacts (e.g., greenhouse gas emissions) and resource use give an indication of the kind of decoupling needed for ecological sustainability: global, absolute, fast-enough and long-enough. This goal gives grounds for a categorisation of the different kinds of decoupling, with regard to their relevance. We conducted a survey of recent (1990–2019) research on decoupling on Web of Science and reviewed the results in the research according to the categorisation. The reviewed 179 articles contain evidence of absolute impact decoupling, especially between CO2 (and SOX) emissions and evidence on geographically limited (national level) cases of absolute decoupling of land and blue water use from GDP, but not of economy-wide resource decoupling, neither on national nor international scales. Evidence of the needed absolute global fast-enough decoupling is missing.”



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *