– Reaalipoliittisten ilmastoasiantuntijoiden tarkastelua, irtikytkentää englanniksi, 100 niin & näin -tekstiä täyteen, BIOS-blogissa merivirtoja, väestökysymyksiä, ilmastonmuokkausta ja “faktaoptimismia”
Uusin tutkimusartikkeli, jonka kirjoitin BIOS-kollegani Tero Toivasen kanssa (ja Tero teki “heavy liftingin” tässä hommassa), ilmestyi Tiede & edistys -lehden numerossa 1–2/2024. Artikkeli “Reaalipoliittinen ilmastoasiantuntijuus ilmastotoimien estäjänä” tarkasteli Petteri Taalaksen (WMO/Ilmatieteen laitos) ja Mika Anttosen (St1) ilmastoviestintää. He ovat olleet kenties näkyvimpiä ilmastoasioiden kommentoijia Suomen julkisuudessa viime vuosina, ja kriittinen tarkastelu on ollut vähäistä.
Kumpikin on saanut näkyvän ilmastoasiantuntijan roolin julkisuudessa, kumpikin korostaa ilmastonmuutoksen vakavuutta, ja kumpikin on puhunut ilmastodenialismia vastaan. Osoitamme kuitenkin, miten heidän viestintänsä päätyy tukemaan ilmastoestämistä, joka sekä viivyttää että vähentää ilmastotoimia. He ovat saaneet “reaalipoliittisen ilmastoasiantuntijan” roolin, jolle on leimallista ilmastovastuun siirtäminen toisaalle, syvällisten yhteiskunnallisten muutosten tarpeen epäily, tieteiden välisen hierarkian korostaminen ja ympäristöaktiivien vähättely tai kritisointi. Reaalipoliittisen ilmastoasiantuntijan viestintä on myös helposti haltuunotettavissa ilmastoestämiseen tähtäävien poliittisten toimijoiden kuten vahvistuvan radikaalioikeiston käyttöön. Reaalipoliittisen ilmastoasiantuntijan roolia tarkastelemalla voidaan myös luoda edellytyksiä keskustella syvemmin siitä, millaista asiantuntijuutta tarvitaan, jotta ilmastonmuutosta voidaan toden teolla hillitä.
Puhuimme artikkelista Ylen Horisontti-ohjelmassa.
*
Englanninkielinen esseeni “Decoupling” ilmestyi australialaisessa Aeon-lehdessä. Tekstissä tuon yhteen BIOS-porukan pitkällistä ja perusteellista työtä irtikytkentää koskevien kysymysten parissa, ja yhdistän sen käsitekriittiseen tarkasteluun, oman filosofin työni pitkään linjaan.
“The crux of the matter is not whether decoupling is possible. The real issue is whether, both globally and in regions all around the world, diverse environmental pressures are relieved fast enough to safeguard the continuation of our societies. It would be quite nice if we also safeguarded the continuation and resilience of the diverse ecosystems we live among. In the end, these goals are connected, even if the connections are not always clearly defined, and thus are easily ignored. Living without a stable life support system is not possible. And, of course, the world is inhabited by other beings too.“
*
Tänä vuonna 30 vuotta täyttäneen niin & näin -lehden toisessa numerossa ilmestyi käännökseni Fintan O’Toolen esseestä. “Heimokuntaisuutta vastaan” on perinpohjainen, kriittinen ja huolellinen puheenvuoro kaikille vasemmistolaisille, varoitus siitä, että tarttuminen heimokuntaisuuteen voi houkuttaa mutta vie helposti synkille vesille.
“Vasemmisto on aina ollut parhaimmillaan osoittaessaan ristiriitoja ja ironioita demokratioissa, jotka väittävät perustuvansa universaaleihin oikeuksiin, mutta
samalla syrjinnän ja köyhyyden keinoin kieltävät noiden oikeuksien hedelmät suurelta joukolta ihmisiä. Sen oikea metodi ei ole reduktiivisuus, joka kutistaa jokaisen tuohon tai tähän kategoriaan, vaan laajakatseisuus, joka pyrkii laajentamaan demokratiaa kansalaisten taloudelliseen elämään. Se tunnistaa, ettei oikeuksilla ole sisältöä, jos ihmisiltä kielletään pääsy olosuhteisiin, joissa oikeuksista voi nauttia. Siksi se vaatii, että yhteiskunta on järjestettävä uudelleen sen varmistamiseksi, etteivät universaalit ihanteet ole vain periaatteita vaan käytäntöjä. Vain huonoim millaan vasemmisto on tullut siihen johtopäätökseen, että tekopyhyys on kovertanut nuo oikeudet niin ontoiksi, että ne voidaan hylätä tai jopa tuhota. Vailla rohkeutta julistaa oikeudenmukaisuuden vaatimusta ja inhimillisyyden tär keyttä vasemmisto kärsii pahimman kohtalon, jonka mikä tahansa liike voi kuvitella: sitä ei voi enää erottaa viholli sistaan.“
Kirjoitin myös numeroon kriittisen elokuvaesseen Säätiö-televisiosarjasta. Huomasin, että tämän myötä niin & näin -tekstieni määrä on tasan 100, mikäli käännöstyöt ja verkkotekstit lasketaan mukaan. Aikamoista!
*
BIOS-työssä ehdottomasti tärkein sarkani tällä hetkellä on podcast-sarja “12 käsitettä maailmasta“, jota teen Tere Vadénin kanssa. Sarja ehti kesäkuussa yhdeksänteen jaksoon, ja elokuussa jatketaan! Kahdentoista jakson tultua täyteen suunnitelmissa on vielä jokunen ekstrajakso, jossa juttelemme BIOS-kollegoiden kanssa heidän käsitteistään. Loppusyksystä ja ensi vuonna työstän sarjan pohjalta samannimisen kirjan, jonka on tarkoitus ilmestyä alkuvuodeksi 2026.
Olin myös mukana Lukioiden kestävyystiekartaston laatimisessa.
Tämän työn ja muiden BIOS-puuhien kuten uutiskirjeen toimittamisen ohessa olen kirjoittanut BIOS-blogiin useita perinpohjaisia esseitä merivirtojen AMOC-järjestelmästä, väestöpuheesta, ilmastonmuokkauksesta sekä Hannah Ritchien “faktaoptimismista”.
*
Eikä sovi unohtaa Hyvä kurkku -blogia, johon olen tänä vuonna kirjoittanut noin 40 arviota. Kokemuksista voi mainita etenkin Nollan, rakkan Daily Dosen, tamperelaisen sushiravintolan “Polku, jota kuljemme“, Hummus Housen sekä Apajan.